Henri Heikkinen

Kaikki blogit puheenaiheesta Runo

Uni

Koti

hän sanoi, kuin olisi sanonut

ei, hän puhui toista kieltä

aikansa hiljaisuutta

kysymättä

 

Tie

ei ollut se tie

jonka päässä kotinsa

ei se

jonka valitsi kodiksi

vaan se

jonka toiset valitsivat

 

Aika

hän huomasi, oli kadonnut

puut, jotka muisti

olivat lehdettömät

perhonen, joka leijaili kivelle

oli raajarikko

 

Uni

palaa aina samaan

kotiin, jota ei ole

Tielle, joka ei vie mihinkään

Aikaan, jossa perhonen

ei lennä

Sinä kansainvälinen nainen

Kiitoksia rakas nainen

 

Kunnioitan Sinua,

aina hamaan loppuun saakka,

vaikka itsekin tiedän miten,

sitä leipää valmistetaan.

 

Tyylikäs oot,

mä painaudun sun kainaloos,

rakastan naiseuttasi aina,

kätes haaroihini vastakin paina.

 

Valloittava hymysi anna,

olethan todella mukava Tiina,

Ilmasto muuttuu

Selvää kai on,

että ilmasto muuttuu.

Vähemmän selvää se,

kuka oikeasti siihen puuttuu.

 

Ilmaston muutos luo tuskaa,

vihreätkö vaalivilpillään meitä fuskaa?

Kaikki kuitenkin koko ajan epäilee,

missä se valhe totuudessa lepäilee.

 

Kun on kireä pakkanen kova,

ilmastonmuutos on lämpöä anova,

mutta kun on oikea helle kesällä,

vihreät hihkuvat syyllisiä esiin kotipesällä.

 

Liikaa olet syönyt taas lihaa,

ja rällännyt autollasi pitkin pihaa.

Syö kasvisruokaa senkin sika,

Runoilua

Kuinka saatoin syödä punaista lihaa,

nyt koko vihreä jengi mua vihaa.

Kukkakaaliprtelöä en siinä juonut,

kun emäntä lihaa pöytään oli tuonut.

Onko tapettu lehmä porkkanaa parempi,

ainakin jänis on punajuurta arempi.

 

Liha hampaissa herkkuna maistuu,

vihreillä parsakaali  uunissa paistuu.

Minua ei vegaanin ruokavalio haittaa,

kn voin itselleni karjalanpaistia laittaa.

Maistuu mullekin rosolli jouluna,

vaikka pitävät minua lihan mässäilykouluna.

 

Turha on lihaa ja kasvia vastakkain panna,

Pimeä juttu

Pimeä juttu

 

Pimeästä piilostaan

luki lapsi lorujaan

jokellellen jotain sopertaenkin somaa

lapsen kielellä sanoen

jotain lapsen omaa

ymmärrystä anoen.

 

Vain seinät korvillansa kuulivat

lausunnaksi yksinäisen lapsen

tietysti ne luulivat

seinät kaiken nähneet jo on

tietävätkin lapsen kohtalon.

 

Viattomuuden kieltä

tuli lapsen suusta sieltä

jokellellen omiansa luki

nukellensa kesämekkoa hän puki

Kaksi karvaista yhteen lyö

Kainuun ja Paltaniemen suuresta pojasta, valtakunnan ykkösrunoilija Eino Leinosta, kiertää tässä maakunnassa edelleen monenlaisia kertomuksia. Tässä eräs sellainen:

Finlandia monikulttuurisin sanoin

 

Monikulttuurisuudesta voinee näin Suomen itsenäisyyspäivänä sanoa jotain kaunistakin? Ainakin Lloyd Stone sanoi joitain kaunista ja monikulttuurillista:

https://

 

 

Hauska runoilta

Huomasin tuossa jossain vaiheessa kesää Kapinarunokeräys 3:n ja tein seuraavanlaisen runon itsekin ja lähetin runokeräykseen.

https://www.tyovaenperinne.fi/?p=2564

Ei suomi ole sama maa, mihin synnyin minä.

Nyt kuulutaan me Eurooppaan, näennäisitsenäisinä.

Ne myivät koko kotimaan, ja huijasivat kansaa.

Korruptiopoliitikot, ja lakeijansa.

En omakseni tunne enää, tätä maata lainkaan.

Kun oikeutta hain, minkä vainon perään sainkaan.

Ei tätä maata pelastaa, voi kohta enää kukaan.

Kun globalismi-hulluuteen, lähdettiin me mukaan.

Runo: Elämän äärellä



Lisää runojani löytyy täältä: https://www.facebook.com/aarellarunot/

Helena Nurmikari

Halllahillan haiku

pajunkissoja
korallinen kutitus
karvainen naama

Julkaise syötteitä